Vieraat kulttuurit, matkustelu ja ihmisoikeuskysymykset ovat aina kiinnostaneet minua, mutta ehkä varsinainen kipinä kehitysyhteistyöhön syttyi kun olin keväällä 2011 Tansaniassa harjoittelussa. Kokemus oli samaan aikaan ajatusmaailmani avartava, mutta reilun kuuden viikon aikana se jäi hieman pinnalliseksi. Lisäksi minusta tuntui, että harjoittelu Tansaniassa oli ’liian rentoa’, (töitähän sinne mentiin tekemään, ei pitämään hauskaa!) joten kun näin HumakProssa ilmoituksen, että Taksvärkki ry hakee kansainvälisyyskasvatusharjoittelijaa, innostuin. Ajattelin, että nyt minulla on mahdollisuus syventyä kehitysmaihin ja tavallaan jatkaa sitä, mihin Tansaniassa jäätiin. Minulla ei myöskään ollut kauheasti kokemusta miten suomalaisessa järjestössä toimitaan, joten siksikin ajattelin, että olisi antoisaa mennä Taksvärkkiin harjoitteluun. Tavoitteekseni asetin lähinnä yleisellä tasolla järjestötoimintaan tutustumisen. Millaista on arki Taksvärkin kaltaisessa pienessä järjestössä? Halusin ehkä myös mennä haistelemaan, josko voisin jotain tämän tapaista tehdä kenties valmistuttuani.
Toukokuussa, kun sovimme harjoittelustani Taksvärkissä, harjoitteluohjaajani nimesi suuntaa antaviksi työtehtäviksi seuraavat:
- Taksvärkin kampanjan markkinointia kouluille ja tiedotukseen osallistuminen
- Taksvärkin kouluyhteistyöhön tutustuminen sekä kouluvierailutoiminnan koordinointi yhteistyössä suunnittelijan ja paikalliskoordinaattoreiden kanssa
- Osallistuminen vapaaehtoisille kouluvierailijoille suunnattuun seminaariin elokuussa, jossa osallistujat pääsevät tutustumaan erilaisiin opetusmenetelmiin ja saavat tietoa Mosambik-kampanjan teemoista sekä kehityskysymyksistä Taksvärkin kehitysyhteistyöhankkeiden taustalla
- Harjoittelun aikana tutustutaan myös muihin globaalikasvatusta tekeviin järjestöihin, niiden toimintaan ja materiaaleihin yhteistyöseminaarien suunnittelun ja seminaareihin osallistumisen kautta yhdessä harjoittelun ohjaajan kanssa.
Lopulta harjoittelussani oli paljon viestinnällisiä ominaisuuksia: osallistuin kansainvälisyyskasvattajien koulutuksen järjestämiseen, kouluvierailuiden organisointiin sekä mosambikilaisen Milorho-tanssiyhtyeen kiertueen järjestämiseen, nettiartikkeleiden kirjoittamiseen, hankeraporttien tiivistämiseen sekä tulevan Guatemala-kampanjan taustamateriaalin keräämiseen, joka tulee esimerkiksi tulevien kv-kouluttajien käyttöön, jotta kouluvierailuiden tukena olisi kumppanimaan ja sen ihmisoikeustilanteen laajempi tuntemus.
Materiaalien keräämisen lisäksi minun piti lukea vanhat hankeraportit läpi ja tehdä käynnissä olevista hankkeista lyhyet kansankieliset kuvaukset nettiin. Pääsin myös ideoimaan toiminnallisia pelejä ja leikkejä, joita voi hyödyntää kouluvierailuissa, sekä mukaan Vaikuta! -oppaan suunnitteluun. Sen lisäksi minulle kuului joitain toimistohommia ja esimerkiksi puhtaaksikirjoittamista.
Kouluvierailuiden koordinointi oli kuitenkin pääasiallinen hommani. Jotta voin kuvailla tehtäviäni, pitänee varmaankin selittää, miten kouluvierailusysteemi toimii. Aloite tulee kouluilta, opettaja ilmoittaa luokkansa tai koulunsa Taksvärkin kampanjaan, mikä tarkoittaa, että koulu organisoi Taksvärkkipäivän ja tuotot tulevat Taksvärkille ja sitä kautta hanketyöhön. Kampanjaan ilmoittautumisen yhteydessä voi myös toivoa kouluvierailua, mikä yleensä on suotavaa, sillä muuten oppilaille saattaa jäädä irralliseksi, mitä varten ylipäätään järjestetään Taksvärkkipäivä. Tämän jälkeen kolme osapuolta asioivat keskenään: koulu, Taksvärkin vapaaehtoiset eli kv-kouluttajat ja minä toimin ikään kuin välikätenä (vastuualueeni painottui Etelä-Suomeen, muualla Suomessa tästä vastaa Turun, Joensuun ja Pohjois-Suomen alukoordinaattorit), jonka kautta tieto jonkun koulun kouluvierailutoiveista (ajankohta, teema, kesto, oppilaiden määrä) menee vapaaehtoisille, jotka varaavat sitten käynnin netistä. Tämä viestinkulku tapahtuu sähköisesti, yleensä mailasin paljon koulujen kanssa, sitten tein Taksvärkin omaan blogiin ilmoituksen vapaasta kouluvierailusta, jonne kaikilla vapaaehtoisilla on tunnukset, ja sitten mailasin vielä vapaaehtoisten perään siltä varalta jos he eivät ole vähään aikaan käyneet blogissa. Kun kouluvierailu oli suoritettu, minulle lähetettiin tiedot vierailusta, kuten kauanko kesti, mikä koulu oli kyseessä, montako oppilasta oli paikalla ja tilastoin nämä asiat, jotta voitaisiin seurata, paljonko kansainvälisyyskasvatus tavoittaa ihmisiä vuosittain. Tämä tieto oli tärkeä varsinkin kun haetaan avustusta Ulkoministeriöltä tai tehdään vuosiraporttia, jotta tiedetään, ovatko kansainvälisyyskasvatukseen pistetyt rahat tuottaneet hedelmää.
Tämän lisäksi hallinnoin kv-kouluttajien Facebookryhmää, lähetin heille uusia materiaaleja sitä mukaan kun niitä tuli ja ohjasin heitä, tein mm. toimintaohjeet kv-kouluttajille, miten toimia vierailuiden kanssa siitä hetkestä lähtien kun he varaavat jonkun vierailun itselleen siihen hetkeen saakka kun he pistävät matkakorvauslomakkeet, itsearvioinnin ja oppilaiden ja opettajien palautteet Taksvärkille. Samanlaiset toimintaohjeet tein myös Turun, Pohjois-Suomen ja Joensuun aluekoordinaattoreille, sillä aluekoordinaattorin pesti oli tullut viime syksynä uutena osana Taksvärkkiä, eikä sille ollut vielä selkeitä raameja. Oma työnkuvani oli aika samanlainen kuin aluekoordinaattorien, siksi opastin heidät alkuun ja hoidin heille Taksvärkin arkistoista heidän alueensa kampanjassa mukana olevien koulujen ja yhteyshenkilöiden yhteystiedot.
Taksvärkissä opin toimimaan omatoimisesti. Sitä edesauttoi se, että sain siellä oman työhuoneen ja kukaan ei oikein vahtinut tekemisiäni, joten töiden eteneminen oli ihan vain itsestäni kiinni. Minulle oli myös aika uusi tilanne tehdä tuollaista ”siistiä toimistotyötä”, sillä enimmäkseen olen toiminut lasten ja nuorten parissa erinäisillä leireillä ja kerhoissa tai sitten asiakaspalveluhommissa. Kommunikointi tapahtui suurimmaksi osaksi sähköpostitse ja vaikka se on pieni juttu, niin sellaisessa vuorovaikutuksessa myös tapahtui pientä kehittymistä; kehityin siinä, miten saada asiansa tiiviisti ja selkeästi ilmaistua ja kuulostaa samaan aikaan kohteliaalta, kun sanojen merkitystä ei voi pehmentää äänensävyllä tai –painolla tai ilmeillä ja eleillä.
Opin myös paljon lisää kokonaisuuksien hallinnasta ja järjestelmälliseksi, joka ei todellakaan ole ollut vahvuuteni. Kouluvierailuita koordinoidessa oli vain pakko kehittää jokin systeemi, jonka avulla pysyn kärryillä kaikista niistä kouluista, jotka ovat toivoneet kouluvierailua ja siitä, mitä on millekin koululle luvattu ja mille päivälle alustavasti on sovittu vierailu ja kuka sinne menee. Sen lisäksi, että minulla oli Excelissä taulukko kouluvierailuista ja moderoin blogia, jossa oli myös ilmoitukset kaikista kouluvierailuista, tein työhuoneeni seinälleni kalenterin, jonne erivärisille post-it –lapuille kirjoitin myös kouluvierailut, ihan vain jo senkin takia jos kone sattuisi kaatumaan niin homma toimisi edelleen. Tunsin kyllä itseni aika kontrollifriikiksi kun esittelin uudelle työelämävalmennettavalle systeemiäni, jossa postit-lapun väri kertoi yhtä asiaa ja siihen kirjoitettu tussi taas toista ja sitten oli vielä oma merkitsemissysteemi kiireellisille tapauksille.
Linkit kahteen Taksvärkille kirjoittamaani nettiartikkeliin:
Kouluvierailut - oivalluksia, hauskoja hetkiä, ujoja hymyjä ja kansainvälisyyskasvatusta
http://www.taksvarkki.fi/tv/opettajille/kansainvalisyyskasvatus/kouluvierailut-%E2%80%93-oivalluksia-hauskoja-hetkia-ujoja-hymyja-ja-kansainvalisyyskasvatusta
Vapaaehtoistyö - koukuttaa, houkuttaa vai karkottaa?
http://www.taksvarkki.fi/tv/taksvarkki-ry/vapaaehtoistyo-koukuttaa-houkuttaa-vai-karkottaa
"Päällimmäisenä
harjoittelusta jäi vahva tunne siitä, että olen oikealla alalla.
Matka Tansaniaan ei ollut vain fyysinen matka toiselle mantereelle,
vaan myös henkinen matka kohti parempaa itsetuntemusta. Tästä
on hyvä jatkaa." - Harjoitteluraportti 2011
Joulukuussa 2010 hain ensimmäistä harjoittelupaikkaani. Sähköpostitse otin yhteyttä varmaan reiluun 10 järjestöön, mukaan lukien Art in Tanzania, minkä löysin Jobstepin kautta. Lopulta minulle vastattiin myöntävästi vain Luonto-Liitosta ja Art in Tanzaniasta. Siinä kohtaa, vuoden pimeimpinä tunteina ja seikkailunjanoisena Art in Tanzania-järjestö ja Tansania veivät voiton, vaikkakin Luonto-Liittokin olisi ollut varmasti hyvä ensimmäinen harjoittelupaikka.
Art in Tanzania on suomalais-tansanialainen kansalaisjärjestö, joka aloitti toimintansa 2001 paikallisten artistien ja muusikoiden tukemisprojektina. 10 vuodessa sen toiminta on laajentunut vapaaehtois- ja työharjoittelijapaikkojen, sekä safarien yms. retkien järjestämiseen. Art in Tanzania on omavarainen kansalaisjärjestö. Rahoitus tulee vierailijoiden käyntimaksuista, safaritoiminnasta ja erilaisista pienemmistä hankkeista kuten musiikin ja nuorisolehden tuottamisesta.
Harjoittelussani pääsin tekemään monenlaista. Raamit antoi se, että harjoittelun aikana minun piti suorittaa osia sosiaalisesta vahvistamisesta, ohjaamisen, viestinnän ja markkinoinnin perusteista. Ohjaamista pääsin harjoittelemaan paikallisessa Ununion ala-asteella englannin apuopettajana. Sen lisäksi ohjaamista ja sosiaalista vahvistamista opettelin Mwandaliwan lastenkodissa. Molemmat paikat olivat haastavia: työskentelin lasten kanssa, joiden kanssa minulla ei ollut vahvaa yhteistä kieltä. Opettavaista oli kuitenkin huomata kielellisen kommunikoinnin merkityksen vähäisyyden. Enemmänkin eleet, hymyt, hellyys, yhdessä toimiminen esim. jalkapallon pelaaminen tai nauraminen tai toisille esimerkiksi tansanialaisten lorujen opettaminen loivat yhteenkuuluvuutta. Lapset olivat vastaanottavaisia ja kilpailivat huomiosta. Ala-asteella shokki oli myös luokkakoko: yhdessä luokassa oli n. 100 oppilasta. Tasoerot olivat huimia ikätovereidenkin kesken. Äänekkäimmät ja aktiivisimmat saivat huomiota niin hyvässä kuin pahassakin, mutta hiljaisena hukkui helposti sadan muun lapsen joukkoon, eikä opettajalla ollut resursseja varmistaa, että kukin oikeasti sisäisti tunneilla käydyt asiat.Viestintää ja markkinointia pääsin tekemään yhdessä toisen harjoittelijan kanssa, joka opiskeli journalistiksi. Yritimme järjestää yhteen otteeseen pienen hyväntekeväisyysturnauksen, joka lopulta olikin vain yhdessä pelailua pienellä porukalla ilman mitään aiemmin ajateltua turnaus"pääsymaksua", joka olisi mennyt hyväntekeväisyyteen. Sen lisäksi tein juttuja nettisivuille ja uutiskirjettä yhdessä toisen harjoittelijan kanssa. Minulle lankesi myös järjestön tukeman paikallisen Totoo Zebingwan konsertin järjestely, kuten tilanvuokraus, sponsoreiden lähestyminen... Monessa kohtaa korvasin osaamisen ja asiantuntemuksen vain tarmolla ja avoimuudella. Kieltä en osannut juuri lainkaan, mutta saimme esimerkiksi messukeskuksen vuokrattua konserttia varten. Valitettavasti konsertti järjestettiin heinäkuussa, kun itse olin harjoittelussa maalis-toukokuussa, joten lopullisia työn hedelmiä en päässyt näkemään, lähinnä käynnistelin konsertin järjestämistä.
Kaiken kaikkiaan harjoittelu avarsi kulttuurien kohtaamistani. Lisäksi opin paljon joustavuutta. Jos sähköt olivat poikki jonain päivänä, sitten ei auttanut minkään nettiuutiskirjeen väsääminen, vaan läppäreiden akkujen huvetessa jossain kohtaa lyötiin hanskat tiskiin.Tansanian harjoittelu antoi viimeistään kipinän monikulttuurisen ja kansainvälisen työn tekemiseen.
HUMAKOn hallituksessa kaudella 2011
SOSIAALIPOLIITTISENA VASTAAVANA TOIMIMINEN - soporaportti
Keskeistä vuodessa 2011
YTHS-kokeilu ja amk-opiskelijat kunnallisen terveydenhuollon piirissä
Lähtölaukauksella käytiin läpi, mitkä ovat YTHS:n palvelut (yleislääkäripalvelut, mielenterveys ja suun terveydenhuolto) ja miten rahoitus hoituu (Kela 63%, opiskelijan omavastuu n. 19%, kunnat n. 10% ja STM 8%).Keskustelimme myös, kuinka kannattavaa tämä on ammattikorkeissa, joilla on paljon etäpisteitä. Sopotapaamisessa 17.-18.3 ilmeni, että tulevana syksynä YTHS-malli pilotoidaan Lappeenrannassa ja Seinäjoella. Pilotissa päästään kokeilemaan, miten amk-opiskelijoiden terveydenhuollon järjestäminen onnistuu Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön kautta.
Sektoritapaaminen maaliskuussa
Sopotapaamisessa meillä käyntiin läpi eri ammattikorkeakoulujen sopojen kuulumiset ja meillä oli myös häirintäyhdyshenkilökoulutus, jossa käsiteltiin mm. häirintää kokeneen kohtaamista ja oppilaitoksen vastuuta. 31 % ammattikorkeakouluopiskelijoista on kokenut kiusaamista, mikä on aikamoisen iso luku. Pohdittiin, miten opiskelijakunnat voisivat tiedottaa kiusaamisesta tai häirintäyhdyshenkilön olemassaolosta (esim. kampanjaviikot, tutoreiden kautta tai orientaatioviikolla?).
Opiskelijan toimeentulo
Opintotukilakimuutoksesta: asumislisäkuukausi muuttuu tukikuukaudeksi, tehostetaan opintojen edistymisen seuraamista niin, että on saatava kasaan 5 op per tukikuukausi aikaisemman 4,8 op sijaan, mutta vähintään 2 op per tukikuukausi, jos vastaavasti opintopisteitä tulee toisen tukikuukauden aikana enemmän. Tämä astui voimaan 1.8.2011. Alempaan korkeakoulututkintoon saa käyttää enintään 37 tukikuukautta. Nyt myös lukiolaiset voivat saada lainantakauksen (itsenäisesti 18- ja 19-vuotiaat). Jatkossa opintotuen vapaaehtoista palautusta ei voi enää perua. Marraskuussa opintotukilautakunnan kokouksessa käyntiin läpi edistymisen valvonta.
CDS-hanke ja psykososiaalisen tuen palvelut HUMAKissa
CDS-hanke on siis syrjäytymisen ehkäisyyn keskittyvä kampanja, jossa on mukana 14 ammattikorkeakoulua, 3 alueryhmää (pohjoinen, länsi ja etelä) ja 5 kehittämisryhmää. se toteutuu 1.9.2009 - 31.12.2011. Hankkeen tavoitteena on tukea sekä kotimaisten että ulkomaisten ammattikorkeakouluopiskelijoiden hyvinvointia ja opintojen loppuun saattamista. HUMAKin keskeisiä alueita ovat hankkeessa opiskelijahyvinvointi, kv-tutoroinnin parantaminen ja ylipäätään tutortoiminnan selkeyttäminen. CDS-hankkeen ohjausryhmä esitti 5. tammikuuta järjestetyssä kokouksessa, että Kauniaisten, Helsingin ja Nurmijärven kampuksilla pilotoitaisiin Otetta opintoihin-opintokokonaisuus, jonka kohderyhmänä olisi syrjäytymisvaarassa olevat opiskelijat ja ne, joilla on vaikeuksia opinnoissa, jotta voitaisiin ehkäistä esimerkiksi opintojen keskeyttämistä. Homma on lähtenyt nyt käyntiin Nurmijärvellä ja kuulemani mukaan opintojaksosta on tykätty.
12.4 CDS-hankkeen kokouksessa oli Kirkkohallituksen ammattikasvatussihteeri Elina Juntunen puhumassa yhteistyömahdollisuuksista kirkon kanssa. HUMAKilla ei siis ole opintopsykologia, vaikkakin se olisi tavoitteena, ei kuraattioria, eikä oppilaitospastoria.
31.8 oli CDS-hankkeen päätösseminaari.
Palapeli-seminaari 30.9.-1.10
SAMOKin liittokokousta valmisteleva seminaari Hämeenlinnassa. Käyntiin läpi SAMOKin ensivuoden toimintasuunnitelmaa ja poliittista ohjelmaa. Keskusteltiin mm. tulevien kuntavaalien painopisteistä, Sora-lainsäädännön käytännöistä sekä korkeakouluverkoston murroksesta esim. kauanko meillä on vielä dualimalli, millaista rakenteellista kehittämistä ja aloituspaikkojen leikkauksia tehdään jne… Myös SAMOKin hallitukseen hakijat, pj:t ja vpj:t esiteltiin ja heitä pommitettiin kysymyksillä.
Mökkifestarit 13.-14.10.
Koko hallitus osallistui suunnitteluun ja organisointiin sektoriin katsomatta. Tapahtuma oli mielestäni onnistunut ja oli kiva päästä suunnittelemaan mm. ohjelmaa.
SORA-lainsäädännön käsittely
Uuden hallituksen perehdytys 7.-8.12
MITÄ OPIN HUMAKOSSA TOIMIMISESTA?
Olin vasta ensimmäisellä vuosikurssilla, kun kaverin pienoisestapainostuksesta hain HUMAKOon. Tämä oli toisaalta hyvä juttu, toisaalta taas asetti haasteita. Hyvää oli ehdottomasti se, että pääsin korkeakoulumaailmaan ja HUMAKiin paljon syvemmällä tavalla kiinni, kuin mitä olisin päässyt ilman HUMAKO-kautta. Ykkösvuosikurssilaiselle kaikki oli uutta ja tuntui, että hyppäsin aika lailla vain päistikkää kylmään veteen, jossa sitten vain oli pakko uida kun ei muuta voinut. Tuntui, että ekat puoli vuotta olin hallitustoiminnasta aika pihalla, mutta sitten kun siihen pääsi sisään, niin nautin siitä paljon. Pidin myös siitä, että sain nähdä myös sitä, mitä tapahtui ns. kulisseissa, mikä ei suoraan näy riviopiskelijalle. Minut yllätti se, miten paljon tehdään kehittämistyötä. Ja nyt kun muistelen niitä työryhmäpalavereja, niin moni niissä käydyistä asioista on otettu nyt käytäntöön ja ovat kaikkien opiskelijoiden tiedossa. Minusta on kiva muistella, että olin silloin mukana.
Ehkä minun olisi pitänyt lähteä toiseksi vuodeksi HUMAKOon, mutta aika ei tuntunut antavan myöten. Raskaana vuoden aikana olin kokenut sen, että tuntui, että asiat alkoivat syödä toisiaan ja se näkyi lopputuloksessa. En pystynyt antamaan itsestäni kaikkea enää mihinkään, kaikkeen vain aina sellaisen vajavaisen panoksen ja se ei tyydyttänyt minua, tehdä jotain, jota ei voinut ajanpuutteen takia tehdä kunnolla. Niinpä hallitushommat jäivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti