Minulle on ollut aina selvää, että haluan työskennellä ihmisten kanssa ihmisten hyväksi. Olen yläasteikäisestä lähtien toiminut naapurin perheiden lapsenvahtina, tukioppilaana, kerho-ohjaajana tai leirinvetäjänä. Minussa on ehkä ollut myös aina pieni hippunen maailmanparantajaa: yhteiskunnalliset ja globaalit asiat ovat kiinnostaneet ja se on myös heijastunut niin, että järjestötyö tai ylipäätään työ, jolla on jotain merkitystä jollekin, on vetänyt puoleensa.
Humanistiseen Ammattikorkeakouluun löysin tieni Studiamessujen kautta innostavien tutorien markkinointipuheiden houkuttelemana. Hain samana keväänä myös yliopistoon lukemaan sosiologiaa, mutta en päässyt yliopistoon, ja jälkeen päin ajatellen, parempi näin. Muistan valintakoepäiväni ja jo siellä vallinneet yhteisöllisyyden. Ihmiset tekivät tuttavuutta valintakoeosioiden välillä käytävillä, tutorit viihdyttivät ja tsemppasivat meitä, ympärillä oli metsää ja Sääksjärvi. Valintakokeen jälkeen oli kevyt ja selkeä fiilis: koko valintakoetta edeltänyttä kevättä leimannut pänttääminen ja stressaaminen, epävarmuus, mitä uusi elämäntilanne tuo tullessaan, tai siitä että viihdynkö, olenko tekemässä oikeita ratkaisuja, oli poissa. Tilalla oli seesteisyys; tänne tunnen kuuluvani, tänne minä haluan.
Yhteisöpedagogin tutkinto kuulosti käytännönläheiseltä ja monipuoliselta ja sellaiseksi on osoittautunutkin. Opiskelijat ovat voineet kiinnostustensa mukaan kehittää osaamistaan harjoitteluiden kautta. Opinnoissa on ollut paljon varaa toteuttaa itseään eikä ole ollut vain yhtä kaavaa tutkinnon suorittamiseen vaan kaikkien polut yhteisöpedagogeiksi ovat varmaankin aika oman näköisiä. Opiskelumenetelmät ovat olleet yhteisöllisiä useine ryhmätehtävineen. Opiskeluiden ehdotonta kermaa ovat olleet opiskelukaverit ja yhteisöllisyys. Opiskeluaikanani olen saanut monta uutta ystävää ja tuttavuutta. Koulussa on vallinnut mielestäni hyvä ja avoin henki ja lehtoreiden lähestyminen on ollut myös helppoa.
Matkan varrella se, "mikä minusta tulee isona", on muuttunut moneen kertaan. Mahtipontisena tavoitteenani olin joskus väläyttänyt, että haluaisin työskennellä YK:ssa. Opiskeluiden alussa psykologia ja sosiologia kiinnostivat minua vielä paljon. Tansanian harjoitteluni jälkeen kehitysyhteistyö nousi ykköseksi ja kuvittelin opiskeluideni jälkeen lähteväni ulkomaille, ehkäpä Afrikkaan. Taksvärkissä näin toisenlaista järjestöpuolta: globaalikasvatus ja PUM! Olin jälleen myyty ja varma, että esimerkiksi globaalikasvatussuunnittelijana ja -kouluttajana, pienen vapaaehtoisporukan ohjaajana, olisin unelma-ammatissani. Euroopan Neuvostossa pääsin näkemään miten tehdään kansainvälistä yhteistyötä ihmisoikeusasioiden edistämiseksi ja pidin siitäkin todella paljon, vaikkakin kuivat konferenssit tuntuivat ainakin harjoittelijalle jotenkin kovin abstraktilta. Mutta ihmisoikeuskasvatusmateriaalien suunnitteleminen ja konkreettiset koulutukset, joissa ideoitiin, miten ehkäistä vihapuhetta netissä, olivat taas mielenkiintoisia, sillä ne olivat helpommin liitettävissä todellisuuteen käytännössä. Nautin kansainvälisestä ympäristöstä ja vieraalla kielellä toimimisesta.
Sitten tein opinnäytetyöni Punaisen Ristin maahanmuuttajaohjelmalle. Ja taas tunne siitä, että haluan järjestötyöntekijäksi.
Keväällä 2013 tein opiskeluiden ohella sijaisuuksia Lastenliiton iltapäiväkerhoihin. Minun viimeisimmät kokemukset tuon ikäisestä kohderyhmästä olivat Tansaniassa lastenkodista, missä lapset olivat todella herttaisia ja kaipasivat läheisyyttä, tai sitten lapsenvahtikeikoistani, joissa vastuullani oli ollut maksimissaan 3 lasta kerralla. Lastenliiton kerhossa ryhmässä saattoi olla yli 40 levotonta lasta, jotka uuden sijaisen kohdalla hakivat vähän rajojaan. Vaikka vuorot kestivät vain neljä tuntia, ne olivat kaikki työntäyteisiä ja yhtä hulinaa.
Portfoliota kootessa on ollut mielenkiintoista tarkastella koko 3,5 vuotta ikään kuin pikakelauksella. Tässä portfolio-blogissa esittelen yhteisöpedagogiuteni, ammatti-minäni muodostumiseen eniten vaikuttaneet harjoittelut, opintojaksot ja opiskeluiden tuomat kokemukset. Vaikka tässä portfoliossa erittelen ns. opiskeluiden huippuhetket, niin kyllä koko opiskeluaika on ollut kasvattavaa. Muistan jo ensimmäisenä vuotena monet innoittuneet hetket, kun kontaktitunnilla tai tenttikirjassa käsitellään asioita, jotka virittävät käsitykseni uuteen järjestykseen. Muistan, kuinka tenttikirja kriittisestä pedagogiikasta "Kenen kasvatus?" jotenkin iski minuun voimakkaasti, sai tarkastelemaan kankeita normatiivisuuksia uudessa valossa. Siitä, miten asiat ovat, ei voi päätellä, miten niiden pitäisi olla. Toisen tekemisen mahdollisuus, se on ollutkin läpileikkaava asia opiskeluissani, ajatuksia ravistelevat virikkeet ja kuinka sitä monen opintojakson jälkeen tuntee oppineensa jotain, ja useimmiten en tarkoita, että jotain teoriapläjäystä ja asiantuntemusta, vaan uuden näkökulman ja ehkä opintojakso on paljastanut omia ennakkoasenteitani, jotka pääsevät opintojakson teemojen jälkeen käsittelyyn.
Nyt työskentelen Lastenliiton iltapäiväkerhojen koordinaattorina. Vastuullani on neljä iltapäiväkerhoa, sijaisten rekrytointi, ohjaajien tukeminen ja perehdyttäminen, iltapäiväkerhotoiminnan kehittäminen, yhteistyö koulujen ja Opetusviraston kanssa sekä yhdessä kerhossa myöskin iltapäiväkerho-ohjaajana toimiminen. Työt aloittaessani tuntui epätodelliselta; opiskeluiden aikana valmistuminen ja työelämään astuminen oli tuntunut niin etäiseltä asialta, joltain, mikä häämöttää jossain hamassa tulevaisuudessa ja nyt olin tässä. Minusta ei tullut avustustyöntekijää tai globaalikasvatussuunnittelijaa, mutta eräänlainen järjestötyöntekijä kylläkin. Nautin lankojen pitelemisestä käsissäni ja työn monipuolisuudesta ja ylipäätään siitä, että minulla on nyt vakituinen työ. Saan toisaalta koordinoida toimintaa, mutta saan olla myös lasten kanssa ja se jos mikä on opettavaista, aivan toisenlainen koulu. Lasten kanssa jatkuvasti on reflektoitava omia toimintatapojaan ja oltava sopeutuvainen ja valmis improvisoimaan.
Uskon, että näiden 3,5 vuoden aikana olen saanut hyvät eväät ja minulla on luottavainen suhtautuminen tulevaisuuteen. Opiskeluaikani on ollut elämäni parasta aikaa.
CV
Humanistiseen Ammattikorkeakouluun löysin tieni Studiamessujen kautta innostavien tutorien markkinointipuheiden houkuttelemana. Hain samana keväänä myös yliopistoon lukemaan sosiologiaa, mutta en päässyt yliopistoon, ja jälkeen päin ajatellen, parempi näin. Muistan valintakoepäiväni ja jo siellä vallinneet yhteisöllisyyden. Ihmiset tekivät tuttavuutta valintakoeosioiden välillä käytävillä, tutorit viihdyttivät ja tsemppasivat meitä, ympärillä oli metsää ja Sääksjärvi. Valintakokeen jälkeen oli kevyt ja selkeä fiilis: koko valintakoetta edeltänyttä kevättä leimannut pänttääminen ja stressaaminen, epävarmuus, mitä uusi elämäntilanne tuo tullessaan, tai siitä että viihdynkö, olenko tekemässä oikeita ratkaisuja, oli poissa. Tilalla oli seesteisyys; tänne tunnen kuuluvani, tänne minä haluan.
Yhteisöpedagogin tutkinto kuulosti käytännönläheiseltä ja monipuoliselta ja sellaiseksi on osoittautunutkin. Opiskelijat ovat voineet kiinnostustensa mukaan kehittää osaamistaan harjoitteluiden kautta. Opinnoissa on ollut paljon varaa toteuttaa itseään eikä ole ollut vain yhtä kaavaa tutkinnon suorittamiseen vaan kaikkien polut yhteisöpedagogeiksi ovat varmaankin aika oman näköisiä. Opiskelumenetelmät ovat olleet yhteisöllisiä useine ryhmätehtävineen. Opiskeluiden ehdotonta kermaa ovat olleet opiskelukaverit ja yhteisöllisyys. Opiskeluaikanani olen saanut monta uutta ystävää ja tuttavuutta. Koulussa on vallinnut mielestäni hyvä ja avoin henki ja lehtoreiden lähestyminen on ollut myös helppoa.
Matkan varrella se, "mikä minusta tulee isona", on muuttunut moneen kertaan. Mahtipontisena tavoitteenani olin joskus väläyttänyt, että haluaisin työskennellä YK:ssa. Opiskeluiden alussa psykologia ja sosiologia kiinnostivat minua vielä paljon. Tansanian harjoitteluni jälkeen kehitysyhteistyö nousi ykköseksi ja kuvittelin opiskeluideni jälkeen lähteväni ulkomaille, ehkäpä Afrikkaan. Taksvärkissä näin toisenlaista järjestöpuolta: globaalikasvatus ja PUM! Olin jälleen myyty ja varma, että esimerkiksi globaalikasvatussuunnittelijana ja -kouluttajana, pienen vapaaehtoisporukan ohjaajana, olisin unelma-ammatissani. Euroopan Neuvostossa pääsin näkemään miten tehdään kansainvälistä yhteistyötä ihmisoikeusasioiden edistämiseksi ja pidin siitäkin todella paljon, vaikkakin kuivat konferenssit tuntuivat ainakin harjoittelijalle jotenkin kovin abstraktilta. Mutta ihmisoikeuskasvatusmateriaalien suunnitteleminen ja konkreettiset koulutukset, joissa ideoitiin, miten ehkäistä vihapuhetta netissä, olivat taas mielenkiintoisia, sillä ne olivat helpommin liitettävissä todellisuuteen käytännössä. Nautin kansainvälisestä ympäristöstä ja vieraalla kielellä toimimisesta.
Sitten tein opinnäytetyöni Punaisen Ristin maahanmuuttajaohjelmalle. Ja taas tunne siitä, että haluan järjestötyöntekijäksi.
Keväällä 2013 tein opiskeluiden ohella sijaisuuksia Lastenliiton iltapäiväkerhoihin. Minun viimeisimmät kokemukset tuon ikäisestä kohderyhmästä olivat Tansaniassa lastenkodista, missä lapset olivat todella herttaisia ja kaipasivat läheisyyttä, tai sitten lapsenvahtikeikoistani, joissa vastuullani oli ollut maksimissaan 3 lasta kerralla. Lastenliiton kerhossa ryhmässä saattoi olla yli 40 levotonta lasta, jotka uuden sijaisen kohdalla hakivat vähän rajojaan. Vaikka vuorot kestivät vain neljä tuntia, ne olivat kaikki työntäyteisiä ja yhtä hulinaa.
Portfoliota kootessa on ollut mielenkiintoista tarkastella koko 3,5 vuotta ikään kuin pikakelauksella. Tässä portfolio-blogissa esittelen yhteisöpedagogiuteni, ammatti-minäni muodostumiseen eniten vaikuttaneet harjoittelut, opintojaksot ja opiskeluiden tuomat kokemukset. Vaikka tässä portfoliossa erittelen ns. opiskeluiden huippuhetket, niin kyllä koko opiskeluaika on ollut kasvattavaa. Muistan jo ensimmäisenä vuotena monet innoittuneet hetket, kun kontaktitunnilla tai tenttikirjassa käsitellään asioita, jotka virittävät käsitykseni uuteen järjestykseen. Muistan, kuinka tenttikirja kriittisestä pedagogiikasta "Kenen kasvatus?" jotenkin iski minuun voimakkaasti, sai tarkastelemaan kankeita normatiivisuuksia uudessa valossa. Siitä, miten asiat ovat, ei voi päätellä, miten niiden pitäisi olla. Toisen tekemisen mahdollisuus, se on ollutkin läpileikkaava asia opiskeluissani, ajatuksia ravistelevat virikkeet ja kuinka sitä monen opintojakson jälkeen tuntee oppineensa jotain, ja useimmiten en tarkoita, että jotain teoriapläjäystä ja asiantuntemusta, vaan uuden näkökulman ja ehkä opintojakso on paljastanut omia ennakkoasenteitani, jotka pääsevät opintojakson teemojen jälkeen käsittelyyn.
Nyt työskentelen Lastenliiton iltapäiväkerhojen koordinaattorina. Vastuullani on neljä iltapäiväkerhoa, sijaisten rekrytointi, ohjaajien tukeminen ja perehdyttäminen, iltapäiväkerhotoiminnan kehittäminen, yhteistyö koulujen ja Opetusviraston kanssa sekä yhdessä kerhossa myöskin iltapäiväkerho-ohjaajana toimiminen. Työt aloittaessani tuntui epätodelliselta; opiskeluiden aikana valmistuminen ja työelämään astuminen oli tuntunut niin etäiseltä asialta, joltain, mikä häämöttää jossain hamassa tulevaisuudessa ja nyt olin tässä. Minusta ei tullut avustustyöntekijää tai globaalikasvatussuunnittelijaa, mutta eräänlainen järjestötyöntekijä kylläkin. Nautin lankojen pitelemisestä käsissäni ja työn monipuolisuudesta ja ylipäätään siitä, että minulla on nyt vakituinen työ. Saan toisaalta koordinoida toimintaa, mutta saan olla myös lasten kanssa ja se jos mikä on opettavaista, aivan toisenlainen koulu. Lasten kanssa jatkuvasti on reflektoitava omia toimintatapojaan ja oltava sopeutuvainen ja valmis improvisoimaan.
Uskon, että näiden 3,5 vuoden aikana olen saanut hyvät eväät ja minulla on luottavainen suhtautuminen tulevaisuuteen. Opiskeluaikani on ollut elämäni parasta aikaa.
CV
OPINTOJEN AIKANA KARTTUNUT TYÖKOKEMUS
1.8.2013-31.5.2014
Kansallinen Lastenliitto
Iltapäiväkerhotoiminnan
koordinaattori
Lastenliiton
iltapäiväkerhojen koordinointi, ohjaajien kouluttaminen ja
tukeminen, yhteistyö koulujen, Opetusviraston ja muiden
sidosryhmien kanssa, iltapäiväkerhotoiminnan kehittäminen sekä
ohjaamistyöhön osallistuminen.
8.3.2013-31.5.2013
Kansallinen
Lastenliitto
Iltapäiväkerhon
ohjaaja
Itä-Helsingin
iltapäiväkerhojen ohjaajan sijaisuudet kevätlukukaudella.
Työtehtäviin kuului 7- 8-vuotiaiden lasten auttaminen läksyjen
teossa, välipalasta huolehtiminen ja toiminnallisten pelien ja
leikkien suunnittelu ja ohjaus.
22.10.2012-25.1.2013
Euroopan
Neuvosto, European Youth Centre, Strasbourg, Ranska
Ihmisoikeuskorkeakouluharjoittelija
Tämä
harjoittelu syvensi tietämystäni ihmisoikeuksista ja niiden
edistämisestä, eurooppalaisesta nuorisopolitiikasta ja
ihmisoikeuskasvatuksesta. Työtehtäviäni olivat nuorisokeskuksen
seminaarien ja koulutusten valmisteluun osallistuminen, raportointi,
toimistotyöt, kyselyiden analysointi, ”Combatting Hate Speech
Online”-kampanjan valmisteluun osallistuminen ja siihen liittyvän
yhteystietopankin luominen ja ylläpito sekä ”Occupy Peace
Online”-seminaariin osallistujien perehdytyttäminen.
4.6.-31.7.2012
Myyrinkoti
Viriketoiminnanohjaaja
Vanhainkodin
toiminnallisen virkistysohjelman ja talon aktiviteettien suunnittelu,
ryhmien vetäminen sekä yksilöohjaus. Kohderyhmä vaihteli
59-98-vuotiaista muistisairaista liikuntarajoitteisiin ja
aktiviteetit peleistä pienoismusikaalin tuottamiseen ja
esittämiseen.
15.8.2011-15.11.2011
Taksvärkki
ry
Korkeakouluharjoittelija
Pk-seudun
kansainvälisyyskasvatusta edistävien kouluvierailuiden ja niitä
tekevien vapaaehtoisten koordinoiminen, yhteistoiminnallisten
menetelmien suunnittelu, hanketyössä, koulutusten suunnittelussa ja
juoksevissa asioissa avustaminen.
21.3.2011-6.5.2011
Art
in Tanzania, Dar es Salaam, Tansania
Korkeakouluharjoittelija
Suoritin
ohjaamisen, viestinnän ja markkinoinnin perusteet
tansanialais-suomalaisessa kansalaisjärjestössä. Työtehtävinäni
oli mm. hyväntekeväisyyskonsertin järjestämiseen osallistuminen,
uutiskirjeen ja muiden nettitiedotteiden laatiminen, orpokodissa
iltapäivätoiminnan vetäminen ja englannin opetus
6.-luokkalaisille.
LUOTTAMUSTEHTÄVÄT
JA VAPAAEHTOISTYÖ
31.8.2011-31.5.2012
Taksvärkki ry
Kansainvälisyyskouluttaja:
toiminnallisten kouluvierailujen tekeminen liittyen
Mosambik-kampanjaan ja lasten oikeuksiin.
11.6.-19.6.2011
Prometheusleirin tuki ry
Vaellusleirin
vastuuohjaaja:
Nuorten viikon kestävän vaellusleirin ohjelman suunnittelu ja
toteutus Rovajärven erämaissa.
8.2.2011-
Humanistinen
Ammattikorkeakoulu
Tutor:
uusien opiskelijoiden tukeminen ja ryhmäytys, tapahtumien
järjestäminen.
1.1.2011-31.12.2011
Humanistisen
Ammattikorkeakoulun opiskelijakunta HUMAKOn hallitus
Hallituksen
jäsen: sosiaalipoliittisten asioiden vastaava
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti